Päiväretkeilyä ja vuorivuori nro 1

Ensin pieni taifuunitiedotus asiasta kiinnostuneille. Taifuuni tosiaan kulki Sendain ohi keskiviikkoaamuna. Koska kyseinen pyörre pysyi koko ajan meren puolella, ei tämäkään taifuuni saanut mitään hirveän suurta tuhoa aikaan ja myrskyn katsominen ikkunasta osoittautui aika tylsäksi. Talo ei heilunut. Hauska asia oli, että tunnit peruttiin koko lopulta koko päivältä (ei vain aamupäivältä). Nyt täällä odotetaan jo seuraavaa paljon rajumpaa taifuunia, jonka on ennustettu iskevän Etelä-Japaniin torstaina tai perjantaina. Saa nähdä pääseekö kyseinen yksilö tänne pohjoiseen asti...

Yksi kursseistani täällä opiskellessani on Japanin kulttuurikurssi, jossa pääsemme tekemään kaikkea kivaa tavallisen opiskelun vastapainoksi. Tänään menimme kurssin kanssa päiväretkelle Sendain lähialueelle. Retkikohteina olivat Nenoshiroishin ja Miyatokon pikkukaupungit sekä Izumigatake-vuori.

Lähdimme mukavasti aamuseitsemältä bussi lastattuna kohti Nenoshiroishia. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Fukudan omenatarha, joka on kuulemma suurin Sendain alueella. Saimme kuulla hieman paikallisesta maanviljelyskulttuurista, nähdä omenoita ja omenapuita sekä ostaa omenoita mukaan. Tarhan puista löytyneet kirjoitukselliset omenat paljastuivat uuden liikeidean kokeiluksi. Kaikkea sitä puutarhurit tekevät saadakseen omenansa menemään.

Nimiomenoita<3

Toinen pysähdyspaikkamme oli Nenoshiroishin koulukeskus, jossa saimme nähdä paikallisten ala-astelaisten esittämää perinteistä japanilaista tanssia. Kokonaisuuteen kuului yleensä pari rumpalia ja huilistia sekä kasa värikkäisiin asuihin pukeutuneita pikkuisia tanssijoita. Nuorimmat olivat todennäköisesti 6 tai 7 vuotiaita. Jouduimme aikataulusyistä lähtemään ennen viimeistä esitystä ja aika monen kurssilaisen (myös minun) kävi sääliksi tuota viimeistä ryhmää, joka ei saanut kansainvälisiä katselijoita.

Sadonkurjuutanssi?

Seuraava stoppi oli Miyatokon pikkukaupunki/kylä, jossa osallistuimme festivaaliin, joka järjestetään vain joka viides vuosi. Saavuttuamme paikalle meille tarjottiin ensin kevyt, hyvin japanilainen lounas, johon kuului natto-omochi ja makealla paputahnalla päällystetty omochi sekä punaista riisiä (sekihan japaniksi). Omochi on tahmea riisijauhosta tehty kakku ja natto on hapatettuja soijapapuja. Sekihan oli oikeasti vaaleanpunaista riisiä papujen kanssa ja se on kuulemma hyvin tyypillinen festivaaliruoka Japanissa. Natto oli mielenkiintoinen kokemus, sillä lähes jokainen japanilainen jonka kanssa olen keskustellut ruoasta on kysynyt, olenko jo maistanut sitä. (Se jakaa mielipiteet myös japanilaisten keskuudessa.) Nyt sitten olen maistanut sitä ja totesin itse pavut ihan syötäviksi, mutta pavuissa lisänä ollut tahmea jokin teki nielemisestä aika epämiellyttävää. Muu ruoka oli oikein hyvää.

Vasemmalla omochit ja oikealla sekihan

Mutta takaisin festivaaliin. Ruoan jälkeen saimme kierrellä alueella vapaasti noin tunnin ja katsella ympärillemme. Monet ostivat pikkuisesta ruokakojusta lisäsyötävää, sillä kaikille tainnut natto maistua. Näimme myös lisää perinteistä tanssia, näytösammuntaa ja musiikkiesityksiä. Pääsimme tutustumaan perinteisessä japanilaisessa talossa olleeseen näyttelyyn sekä juomaan kuumaa kirsikankukkateetä, joka oli yllättävän suolaista.

Näytösammuntaa

Kirsikankukkateetä :)

Näyttelystä bongattu muutama kangaskurki

Iltapäivällä oli edessä 'vaellus' Izumigatake-vuorelle. Jouduin pettymään, sillä vuoren juurelle saavuttuamme hyppäsimmekin hiihtohissiin ja ajoimme sillä ensimmäisen jyrkän rinteen ylös arviolta 500-700 metrin korkeuteen. Itse vuori on noin 1100 metriä korkea, joten pääsimme hyvällä tuurilla puoliväliin. Emme kuitenkaan jatkaneet ylemmäs, sillä seuraavalle rinteelle olisi ollut hieman pidempi tarpominen, eikä sää ollut parhaimmasta päästä. Siispä teimme vain pienen lenkin tasaisella alueella ja otimme kasan ryhmäkuvia ennen alaskiipeämistä. Maisemat ylhäällä olivat kuitenkin aivan mahtavat ja ehdottomasti parhaat tähän mennessä nähdyistä. Näimme myös Sendain ja meren, mutta valitettavasti kamerani oli huono ja sää niin pilvinen, ettei niistä oikein saanut hyviä kuvia. Päätimme yhteistuumin mennä paikan päälle uudestaan paremmalla säällä.

Näköala puolivälistä

Izumigataken huippu. Tuonne me vielä joskus kiivetään!

Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein kiva ja mielenkiintoinen kokemus. Sain nähdä taas hirveästi kaikkea uutta ja kaiken nähdyn sulattelemiseen meneekin todennäköisesti vähän aikaa. Nyt tämä neiti kuitenkin siirtyy sulattelemaan iltapalaa ja menee nukkumaan. Kuudelta aamulla herääminen ei ainakaan vähennä väsymystä päiväretken jälkeen.