tiistai 15. lokakuuta 2013

Taifuunia odotellessa

Kun tulin Sendaihin, en käyttänyt paljoakaan aikaa myrskyjen tai taifuunien murehtimiseen. Ajattelin, että Sendai sijaitsee sen verran pohjoisessa, että ei tänne mitään taifuuneja tule – ne yltää enintään Tokioon ja tänne yltää vaan avuttomat jäännökset. No, väärässä olin. Huomiseksi on luvattu pahin Sendaihin yltävä taifuuni kymmeneen vuoteen, luennot on peruttu aamupäivältä ja kaikkia on ohjeistettu pysymään aamu sisällä. Jännää on, että toisin kuin ennen viime viikon taifuunia (joka ei tänne koskaan tullut), viime päivät ovat olleet enemmän kylmiä kuin kuumia. Positiiviset asiat: saan nukkua aamulla pitkään. Negatiiviset asiat: Huoneeni on toiseksi ylimmässä kerroksessa ja talo kuulemma heiluu ihan kunnolla maanjäristyksen tai kovan tuulen sattuessa.

Kävimme sunnuntaina Sendain keskustassa Elisan ja Harukan kanssa selvittämässä kännykkäasioita ja kiertelemässä muuten vaan. Puhelinliikkeessä kului yli tunti saada Elisalle puhelin ja saada vastaukset pariin yksinkertaiseen minun puhelimeeni liittyvään kysymykseen, mutta lopulta pääsimme jatkamaan reissun hauskempiin osiin. Käytimme melkein tunnin sopivan (ja jonottoman) ruokapaikan etsimiseen, sillä tuntui että koko Sendai halusi saada ruokaa keskustan ravintoloista samaan aikaan kuin me. Lopulta päädyimme yhteen Sendain aseman alla sijaitsevan ravintolakadun nuudeliravintoloista, jossa söin elämäni ensimmäiset udonit (udon = paksu vehnänuudeli). Annoksen nimi oli kitsune-udon, joka tarkoittaa kirjaimellisesti kettu-udonia. Onneksi annos ei oikeasti (toivottavasti) sisältänyt ketunlihaa ja sain syödä annoksen hyvällä omalla tunnolla. (Kasvissyöjille tarkennettakoon, että kyseisessä annoksessa ei ollut lihaa ollenkaan.)

Kitsune-udon
Eka jätski Japanissa, makuna maccha-vanilja
Ruoan jälkeen kävelimme paikalliselle katetulle kauppakadulle, jossa katselimme ympärillemme ja poikkesimme mm. juuri avatussa sukkakaupassa bongaamassa Totoro-sukat (melkein ostin) ja ostamassa macchajäätelöt (teejäätelöt, oli tosi hyvää). Kävimme myös purikurassa ei eräänlaisessa valokuvakojussa ottamassa valokuvat päivän muistoksi. Kyseinen härveli siloitteli automaattisesti kasvojen virheet ja korosti silmiä yms. Kuvien ottamisen jälkeen sai käyttää muutaman minuutin kuvien koristeluun. Hauskaa oli. ;)
Hai, chiizu!!
Kuten jotkut ehkä huomasivat, omakuvani pääsi muuttumaan viikonlopun aikana. Kiitokset Heidille mahtavasta kuvasta!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti