Koulu alkaa ja muuta mukavaa

Koulu alkoi viime maanataina. Aamulla meillä oli vaihto-ohjelman infotilaisuus, jossa meille jaettiin infokansiot ja pääsimme taas täyttelemään papereihin nimiämme ja muita perustietoja. Vaihto-ohjelman johtaja myös kertoi yleistä infoa (eli luki suoraan meille jaetusta paperista mitä kaikkea meidän tulee tehdä lähitulevaisuudessa) ja piti puheen. Sitten saimme ruokaa!!! Lounas toimi samalla tervetulojuhlana kaikille uusille vaihtareille.

Japanilaista, nam :D

Iltapäivällä oli virallinen avajaistilaisuus ja kampuskierros. Saimme vielä muutaman infokansion lisää ja tässä vaiheessa rupesti olemaan vaikea hahmottaa, mikä tieto löytyy mistäkin kansiosta. Päivä ylipäänsä tuntui aika huonosti organisoidulta, sillä monelle jäi asioita epäselväksi (myös allekirjoittaneelle) ja jäimme aikataulusta aika reippaasti. Toisaalta päivä myös antoi vastauksen aika moneen kysymykseen.

Aobayama-kampus

Meitä ei ole aivan vähän...

Kun pääsin illalla takaisin asuntolalle, totesin, että haluan pyörän seuraavaksi päiväksi (jotta pääsen kätevästi kouluun). Niimpä väsynyt Katja veti takin päälle ja lähti kävelemään vesisateessa kohti pyöräliikkeitä. Ostin ensimmäisestä auki olevasta liikkeestä hyvän peruspyörän noin 10000 jenillä (77 euroa). Pyörässä ei ole vaihteita, eikä jalkajarrua, mutta se on hyvin tyypillistä täällä. Myöhemmin huomasin, että samanlaisia pyöriä löytyy Sendaista paljon...

Pyöräni etummaisena

Tiistaina oli ensimmäisen kurssin ensimmäinen tunti. Japanilainen opettaja höpötti todella sekavaa juttua  luonnonvalinnasta ja muista evoluutioon liittyvistä jutuista joita käytiin lukion bilsan tunneilla. Meinasin nukahtaa.

Koska muita tunteja ei ollut, päätin hommata itselleni tekemistä ja marssin keräämään tiedonmuruja suunnistuskerhosta. Murut vaihtuivat kokonaiseen leipään, kun minulle näytettiin kerhohuoneen sijainti. Muistan edelleen elävästi paikalla olleiden ilmeet, kun astuin huoneeseen ja pamautin haluavani liittyä kerhoon. Paikalla olleista yksi puhui enemmän englantia ja sain tietoa seuraavien viikkojen ohjelmasta. Ajoin asuntolalle hymy korvissa.

Kävin iltapäivällä vielä pankissa maksamassa ensimmäisen kuukauden vuokran. Onneksi henkilökunta neuvoi, sillä en olisi ikinä osannut tehdä sitä itse. Illalla pidimme paikalle liikenevän soluporukan kanssa pienimuotoiset juhlat uusien tuttavuuksien kunniaksi.

Keskiviikkona oli kulttuurikurssien aloitusluennot. Toinen kurssi tulee käsittelemään lähialueen kulttuuria ja toinen on (heheh) aikidoa. En edes muistanut että kyseinen kurssi oli kurssivalikoimassa, mutta hoksattuani sen, en miettinyt pitkään. Eli lisää mustelmia tulossa?

Illalla minulla oli ensimmäinen tapaaminen vastuuproffani kanssa. Hän vaikutti tyypilliseltä professori-ihmiseltä, (hieman puulla päähän lyödyltä) enkä ole ihan varma muistiko hän, että olin tulossa. No, labralaisiaan hän ei ainakaan ollut muistanut informoida asiasta ja opiskelijat joutuivat raivaamaan tavaroitaan, jotta minullekin saatiin pöytätilaa. Teen labrassa itsenäisesti hommia ja minun pitää valita tutkimusaiheeni itse. Tämä jännittää aika paljon, sillä minulla ei ole hajuakaan mitä voisin täsmälleen tehdä (mä oon vasta pieni kandiopiskelija, ei multa mitään tollasta voi odottaa).

Torstaina oli japanin kielen tasokoe japanin kursseja varten. Tein ensimmäistä kertaa japanin kuuntelua ja pääsin siinä valitsemaan lottoriviä, mutta muuten koe meni tavoitteeni mukaan. En joutunut alkeisryhmään!

Illalla oli vuorossa ensimmäinen yhteislenkki suunnistuskerhon kanssa. Olin hieman järkyttynyt, kun saapuessani paikalle ei paikalla ollut yhtäkään naispuolista itseni lisäksi. No ei se mitään ajattelin ja lähdin juoksemaan reipasvauhtista lenkkiä sen kummemmin ajattelematta. Reilun vartin juoksemisen jälkeen tulimme temppelille johtaville portaille, joita oli kuulemma nelisensataa. Juoksimme ylös (puolessa välissä tuli väsy) ja saman tien alas ja jatkoimme matkaa. Noin puolen tunnin jälkeen tulimme takaisin kampukselle ja suurin osa porukasta jätti juoksemisen siihen (pari reipasta rupesi tekemään lihaskuntoa). Minua kuitenkin pyydettiin kuitenkin mukaan vielä juoksemaan lisää ja suostuin ilomielin, sillä puoli tuntia tuntui aika lyhyeltä ajalta. Tässä vaiheessa mukaan liittyi myös yksi nainen, JEE!!

Juostiin mm. Hirose-joen viertä

Perjantaina en tehnyt mitään muuta järkevää kuin soitin pianoa. Tai flyygeliä oikeastaan. Sellainen löytyi viereisen asuntolan aulasta ja siihen saa pyytäessään avaimen. Joko kyseisen soittimen kosketus oli todella erilainen kuin kotipianon tai sitten sormeni olivat ruosteessa (todennäköisesti molemmat), mutta ensimmäinen puolituntinen oli yhtä tuskaa, kun sormet eivät meinanneet löytää ollenkaan oikeisiin paikkoihin. Reilun puolen tunnin jälkeen sormet vihdoin lämpenivät ja sitten tämä tyttö nauttikin täysin rinnoin.

Lauantaina oli Group Morin järjestämä welcome party, jossa saimme ruokaa, esittäydyimme ja kuulimme muun muassa koton (muistuttaa hieman kannelta) soittoa. Törmäsin vielä yhteen suomalaiseen joten nyt tiedän Tohokun yliopistolta ainakin viisi muuta suomalaista. (Hyvänen aika, mähän voisin melkeen elää pelkällä suomella.) Saimme ilmaisen lounaan ja taas oli tosi hyvää. Tosin tunnin päästä oli taas nälkä.

Japanilainen ja länsimaalainen ruoka
kivasti sekaisin, hyvää oli :)

Perinteisiä japanilaisia soittimia

Tänään eli sunnuntaina pääsin vihdoin suunnistamaan. Heräsin kuudelta ja ajoimme polkupyörällä 13 km harjoituspaikalle, joka sijaitsi pienen vuoren päällä. Muita odotellessa minut esiteltiin taas aika monelle uudelle kasvolle ja täytyy myöntää, että olen jo nyt unohtanut suurimman osan tänään kuulemistani nimistä. Paikalla oli myös suunnistajia toisesta yliopistosta ja sen seurauksena länsimaalaista ja vaaleatukkaista naista (suunnistamassa) ihmeteltiin taas. Minulle myös opetettiin suunnistussanastoa japaniksi (esim. rasti on posuto ja kompassi kompasu). Itse suunnistus meni tänään osaltani ihan plörinäksi, sillä vaikka tiesin, ettei puskiin kannata mennä, menin silti ja lisäksi kartanluku jäi aivan liian vähälle vuoren päällä meneviä polkuja juostessa. Neljän kilsan rataan kului melkein tunti. Hyvä minä.

Odottelua ennen treeniä

Nyt tämä neiti painuu nukkumaan. Oyasuminasai, hyvää yötä!