Lentoseikkailu ja ensimmäinen päivä

Lento Helsingistä Frankfurtiin meni mukavasti. Katselin noustessa maisemia ja ainakin luulen tunnistaneeni pari pääkaupunkiseudun kohdetta. Kone saapui aikataulussa Frankfurtiin ja minulla oli hyvää aikaa kierrellä ympäri Z-terminaalia ja selvittää Sendain lennon lähtöselvityshässäkkää. Siitä ei kuitenkaan selvinnyt muuta kuin se, että Tokio-Sendai-lähtöselvitys pitää tehdä vasta Tokiossa. Ei siis yhtään paineita jo muutenkin tiukkaan kahden tunnin vaihtoaikatauluun.

Myöskään Tokion lennolla ei tapahtunut mitään ihmeellisyyksiä. Ainoa epämukava yksityiskohta oli se, että sain nukuttua lennolla vain noin tunnin verran. Päästyäni koneesta Naritalla ryntäsin kohti maahantuloportteja ohitellen samalla korealaisia, joiden lento oli saapunut juuri ennen Frankfurtin lentoa. Matkalla maahantuloon minulle selvisi vielä, että minun täytyi käydä noutamassa matkalaukut hihnalta ja checkata ne sisään samalla kun teen Sendain lähtöselvityksen. Ja koska mikään ei vain voinut mennä enää vaikeamaksi, oli maahantuloon noin tunnin jono. Jippii!!

Osasin onneksi avata suuni. Pienen arpomisen jälkeen kysyin neuvoa jonoa vahtivalta henkilöltä ja hän ohjasi minut koko jonon ohi diplomaattien maahantuloportille. Toisin sanoen selvisin noin tunnin jonosta noin kymmenessä minuutissa! Portilla minulta otettiin sormenjäljet sekä valokuva ja sain tarkistaa, että nimeni oli varmasti kirjoitettu oikein. Sitten minulle lätkäistiinkin jo residence card, jonka saamisen olin kuvitellut kestävän ainakin tunnin (yliopistolta saadun ohjelapun perusteella) maahantulon jälkeen.  Tämän jälkeen marssin matkatavarahihnalle, sain matkatavarat ja seikkailin kahden laukkuni kanssa aasialaislauman läpi kansallisten lentojen lähtöselvitykseen. Lähtöselvitys meni nopeasti ja sitten vain marssin terminaaliin hyvin heppoisan turvatarkastuksen läpi. Saavuin lähtöportin luo hieman aamuyhdeksän jälkeen ja yhtäkkiä minulla olikin melkein tunti odotteluaikaa. Eli kaikki jännittäminen turhaan. No, mielummin noin päin.

Sendain lennolla kone oli enintään puolillaan ja lento loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Lentokentältä oli tarkoitus jatkaa junalla. Kävellessäni asemalle tapasin tapasin Elisan ja Anthonyn (molemmat saksalaisia), jotka olivat olleet samalla lennolla kanssani jo Frankfurtista Tokioon ja nyt myös Sendaihin. Koska muita ulkomaalaisia ei Sendain lennolla juuri ollut, oli kaikissa herännyt ajatus, jospa nuo toisetkin olisi tulossa vaihtoon. Ja näin siis oli. Hyppäsimme junaan, joka vei meidät Sendain juna-asemalle. Asemalta otimme taksin asuntolalle ja nautiskelimme jaetusta taksikustannuksesta.

Päädyimme väärälle asuntolalle (yliopiston ohjelapun takia), mutta pienen selvittelyn jälkeen meidät ohjattiin onneksi oikeaan rakennukseen, johon oli matkaa vain 300 metriä. Asuntolalla saimme kauhean kasan papereita ja täytimme muutaman. Sitten katsoimme asuntolan esittelyvideon, jossa kerrottiin kaikki tärkeät asiat yhdessä puolen tunnin litaniassa. Lopuksi asuntolan edustaja kertasi vielä videota ja kertoi muista käytännöistä sekä – jippii!! – hoiti meille netin huoneisiin. Saimme kasan täytettäviä lappuja, avainkortin ja tunnusluvun ja pääsimme vihdoin viemään tavarat huoneisiimme. Tässä vaiheessa tapasin Shizukan, joka asuu samassa solussa kanssani. Hän esitteli minulle solun yhteiset tilat ja juttelimme Suomesta ja Japanista englanniksi, japaniksi, kirjoittaen ja piirtäen. Hieman minun jälkeeni solulle saapui myös toinen vaihtari Isabella (toivottavasti nimi on oikein), joka on Venezuelasta ja opiskelee arkkitehdiksi.

Kun asuntola oli suunnilleen tuttu, täytyikin minun jo jatkaa seuraavaan paikkaan. Paikallinen vapaaehtoisjärjestö Group Mori (mori tarkoittaa metsää) auttoi meitä täyttämään kaavakkeita, joita seuraavana päivänä tulisimme tarvitsemaan. Sain kirjoittaa nimeni aika monta kertaa. Kolmen kaavakkeen täyttämiseen meni melkein kaksi tuntia ja tässä vaiheessa olin jo kohtalaisen kuollut. Lähdimme kuitenkin vielä kauppaan, sillä oikeastaan kukaan ei ollut syönyt mitään lentokoneruokien jälkeen. Tietä kauppaan meille lähti näyttämään kolme vaihtaria, jotka olivat tulleet Sendaihin viime keväänä. Kaksi näistä oli suomalaisia!! Oli kiva päästä puhumaan vähän suomea illan päätteksi. Huomasin nimittäin, että meinasin jo aiemmin väsyneenä puhua suomea muille vaihtareille ja hämmentyneiden katseiden jälkeen piti vaihtaa kieli takaisin englantiin.

Päästyäni takaisin asuntolalle söin nopeasti, tervehdin kahta muuta solussa asuvaa tyttöä ja painuin nukkumaan. Noin 36 tunnin valvomisen jälkeen (jos lentokoneen tunnin unia ei lasketa) simahdin sänkyyni saman tien.

Heipähei Suomenmaa

Viimeisiä Suomen kuulumisia onkin hyvä päivitellä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Sunnuntai ja maanantai ovat kuluneet lähinnä viime hetken matkavalmisteluiden merkeissä. Ja flunssasta toipuessa. Viime päivien matkavalmisteluihin on kuulunut muun muassa matkalaukkujen pakkaus, niiden tarkka punnitseminen (että pysytään painorajoissa) ja tavaroiden pieni karsinta, jossa siskoni osoittautui paljon paremmaksi kuin minä. (En millään tahtonut luopua talvitakistani.) Loppujen lopuksi minulla on nyt kaksi noin 22,5 kiloista järkälettä, jotka kuitenkin onneksi liikuvat suhteellisen ketterästi.

Melkein valmista..:)

Olen saanut kavereilta useamman selvitymispaketin, joiden avulla toivottavasti selviän ainakin pari kuukautta. Kun mukaan lasketaan myös äidiltä saadut ja itse ostetut selvitymistarvikkeet, saldona on neljä levyä Fazerin sinistä, yksi rasia Fazerin konvehteja kaksi Suomi-suklaapatukkaa, kolme pussia ja kaksi rasiaa salmiakkia, neljä pussia ja yksi pötkö lakritsia, hapankorppuja, näkkileipää, ruisleipää, kolme pussia ksylitolpurkkaa, neljä rasiaa mythoneita, kaksi rasiaa läkerol-pastilleja, kaksi valokuvakokoelmaa perheestä ja kavereista, pari kirjaa, hammasharja ja nuottipaperia. (Huh, toivottavasti kaikki tuli mainittua.)

Pari ensimmäistä selvitymispakettia

Maanantaina kävin vaihtamassa rahaa oikeaan valuuttaan (Japanin jeni), shoppailin itselleni sakset, pienen ompelusetin, mynthoneita ja pari muuta pikkutavaraa. Tajusin myös tehdä tilapäisen muuttoilmoituksen maistraatille. Illalla näin kavereita ja sain ajatukset mukavasti pois lähtövalmisteluista pariksi tunniksi. Koska minulla ei muutenkaan ole ollut ongelmia matkatavaroiden kanssa, sain vielä yhden selviytymispaketin, mutta sekin saatiin ängettyä mukaan:) Viimeisen Suomen illan kunniaksi syötiin perheen kanssa lettuja ja vattuhilloa sekä käytiin saunassa. 

Tuleva lentoseikkailuni on seuraava. Lennän ensin Frankfurtiin, jossa odotan neljä ja puoli tuntia. Sitten lennän Tokioon mukavat 11 tuntia ja toivottavasti myös nukun lentokoneessa. Olen Tokiossa aamulla hieman ennen kahdeksaa (Japanin aikaa). Tokion vaihto jännittää minua hieman, sillä vaihtoaikaa on vain kaksi tuntia ja tässä ajassa minun pitäisi päästä maahan ja saada itselleni ulkomaalaiskortti, jonka saamiseen voi kuulemman mennä parikin tuntia. Lisäksi en vielä voinut tehdä Tokio-Sendai-lennon lähtöselvitystä, sillä lentoon on liikaa aikaa. Yritän järjestellä asian jo Frankfurtissa, mutta jos se ei onnistu, joudun tekemään myös lähtöselvityksen tuon parin tunnin aikana. Jännittää.

Minä lähden maailmalle. Suomi, nähdään vuoden päästä!!

Flunssa

Kaikki ei selvästi aina mene niin kuin suunnittelisi. Sain tästä oivan muistutuksen vain pari päivää ennen lähtöä. Tarkoituksenani oli siis viettää viimeinen viikonloppu Suomessa suunnistuksen parissa ja osallistua SM-kisoihin keski-Suomessa. Minulla oli ollut nuhaa, mutta olin ajatellut sen olevan lähinnä allergista ja näin todennäköisesti pitkään olikin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Lauantaina karsinnan jälkeen rupesi nenä vuotamaan oikein urakalla ja olo muuttui kipeäksi. Muutaman tunnin bussihuilailun ja itseni kanssa kamppailun jälkeen totesin, että turha kisoihin on kipeänä jäädä. Siispä kavereiden kyydissä kotiin potemaan flunssaa. Pari viimeistä päivää Suomessa kuluvatkin siis hieman erilaisissa tunnelmissa kuin olin kuvitellut. Harmittaa ihan vietävästi, mutta nyt ei auta muuta kuin levätä ja toivoa että olo on mahdollisimman hyvä tiistaina kun lento lähtee. Kipeänä matkustaminen ei nimittäin houkuttele ollenkaan.

Täytyy tästä tilanteesta kuitenkin jotain hyvääkin löytää. Vaikka olo ei tällä hetkellä hirveän hyvä olekaan, on flunssa antanut hyvän syyn pysähtyä ja tarkastella lähtövalmistelujani tuorein silmin. Olen puuskuttanut pari viimeistä viikkoa niin kovalla vauhdilla eteenpäin, että tietynlainen matkavalmisteluista nauttiminen on jäänyt turhan vähälle. Stressiä on varmasti ollut, vaikka en ole sitä itsellenikään halunnut myöntää. Tilanne muistuttaa myös siitä, miten itsestäänselvyys terveys minulle on. Olen sairastanut niin vähän, että pyrin uskottelemaan itselleni että kaikki on hyvin, vaikka flunssan oireet ovat aivan selvät. Täytyy siis muistaa kuunnella kroppaansa ja kiittää siitä, että on tavallisesti terve kuin pukki.

Tuli nyt sitten vuodatettua tänne jotakin tämän hetkisiä ajatuksia. Lähtö tapahtuu siis ylihuomenna aamulla ja kaikenlaista pientä tehtävää tulee vieläkin mieleen. Tunnelma on tällä hetkellä flunssainen, mutta olo on jo paranemaan päin. Pyrin vielä huomenna (tai ylihuomenna) ennen lähtöä päivittämään jotain vähän iloisempaa luettavaa, niin että saadaan hyvä reissufiilis.

Lähtövalmisteluja

Pikkuhiljaa rupeaa tuntumaan siltä, että jonnekin olen ehkä lähdössä. Huomaan, että ennen lähtöä tehtäviä asioita putkahtelee koko ajan mieleen lisää, vaikka kaikki tärkeimmät olen toivottavasti saanut jo alta pois. Paitsi.

Pitkäaikaisen ajokortin hankkimisessa meinasi tulla kiire. Sain kyllä suoritettua kakkosvaiheen ihan ajoissa, mutta autokouluni osoittautui hieman hitaaksi toimittamaan suoritustodistuksen minulle kotiin. Kun todistuksen viimein sain, ei Espoon poliisiasemalla ollut enää vapaita aikoja ennen lokakuun alkua. Ja sehän on liian myöhään. No, tämä tyttö lähtee sitten käymään Kirkkonummella ensi viikolla, jotta uutta ajokorttia ehtii hakea...

Jouduin hankkimaan lisää passikuvia, sillä jostain syystä yliopistoni Japanissa haluaa niitä vielä kolme lisää. Luulisi, että ne viisi jo aiemmin lähetettyä riittäisivät, mutta ei. Ilmeisesti japanilaiset haluavat naamani joka ikiseen hakemukseen, joka vaihtoa varten tarvitaan. Kun lasketaan mukaan vielä kuvat jotka kuluivat passin ja viisumin hakemiseen, on tämän hetken passikuvasaldo jossain kolmentoista kieppeillä. hehe

Viimeisen parin viikon aikana olen myös käynyt pankissa juttelemassa raha-asioista, selvittänyt vakuutusasioita, käynyt hakemassa viisumin Japanin suurlähetystöstä (oli jännää, luulin että prosessiin menisi kolme viikkoa, mutta sainkin lappusen 20 min odottelun jälkeen), saanut useamman rokotuksen, miettinyt tuliaislistaa (=mtä veisin paikalliselle proffalleni ja keille kaikille muille tuliaisia olisi sopiva viedä) sekä pohtinut ankarasti mitä tavaraa tarvitsen ja mitä mahtuu mukaan kahteen matkalaukkuun. Kotona ollessa pianon ääressä on kulunut huikeita aikoja.

Kaksi viikkoa lähtöön

Olen 20-vuotias opiskelija Espoosta ja edessäni on vuosi vaihto-opiskelua Sendaissa, Japanissa. Olen opiskellut kaksi vuotta kemiaa Aalto-yliopistossa ja samaa alaa olisi tarkoitus opiskella myös Sendaissa, mutta katsotaan miten käy. Sendai sijaitsee Tokiosta 350 kilometriä koilliseen ja on yksi Japanin pohjoisosan suurimpia kaupunkeja. Asukkaita kaupungissa on reilu miljoona eli suunnilleen saman verran kuin pääkaupunkiseudulla.

Harrastuksiani ovat mm. pianonsoitto ja suunnistus. Seuraavan vuoden aikana soittaminen saattaa jäädä vähäiseksi, sillä en tiedä paikallisista soittomahdollisuuksista mitään ja en ymmärrettävistä syistä ole raahaamassa pianoa Japaniin. Suunnistuksen sijaan elättelen kuitekin toiveita. Monen kiemuran takaa löytyi Tohokun yliopiston suunnistuskerho ja parin lisäkiemuran jälkeen myös yhteyshenkilö ja hänen yhteystietonsa. Seuraavaksi vain viestiä Japaniin ja toivotaan, että kyseinen henkilö osaa englantia...

Ajatus vaihtoon lähtemisestä on kytenyt mielessäni abivuodestani lähtien. Hoksasin tuolloin, miten mahtava tilaisuus vaihto-opiskelu lukiossa olisi ollut. No, abina ei hirveästi minnekään enää lähdetty, enkä surrut asiaa sen enempää. Lukion jälkeen päädyin Aaltoon ja siellä sitten yhtäkkiä vaihto-opiskelumahdollisuudet rupesivat lähes hyppimään silmille. Juttelin vaihto-opiskelun infotilaisuudessa erään vaihtovastaavan kanssa ja opiskelu ulkomailla rupesi taas houkuttamaan. Maana Japani oli helppo valinta, sillä olin jo valmiiksi kiinnostunut Japanin kielestä ja kulttuurista ja kuin plussana Kemian laitoksella oli mahtavat vaihtomahdollisuudet sinne. Sitten huomasinkin jo täytteleväni Aallon hakulomakkeita ja selvitteleväni kurssikorvaavuuksia (ja täytteleväni vähän lisää lomakkeita..).

Niin että tässä sitä nyt sitten ollaan.  Lähtöön on 15 päivää, kaikki matkavalmistelut ovat vielä ihan kesken, kieltä pitäisi opiskella lisää, kavereita pitäisi nähdä ja välillä iskee pakokauhumainen tunne, mitä olen mennyt tekemään. Nyt ei vielä hirveästi jännitä, mutta perhosten määrä vatsassa tuntuu koko ajan kasvavan eksponentiaalisesti. Jep, kaikki on suunnilleen niin kuin pitääkin:)