Festivaalielämää ja vuoren valloitusta

Aluksi pahoittelut myöhäisestä päivityksestä. Ensin täällä ei tapahtunut mitään ja sitten tapahtuikin kaikkea niin hirveällä tahdilla että enhän minä mitään kirjoittamaan ehtinyt. Ensimmäisen kuukauden rajapyykkikin hujahti ohi sellaisella vauhdilla, että tajusin sen viikon myöhässä. Nyt kuitenkin on taas aika päivitellä mitä kaikkea täällä on tapahtunut.

Viime viikonloppu oli aivan mahtava. Perjantaina tavallisia tunteja ei ollut yliopiston festivaalin takia. Ja koska sunnuntai oli kansallinen vapaapäivä, myös maanantai oli vapaa. Lauantaina hyppäsin junaan ja lähdin Tsukubaan tapaamaan Japaniin seminaariin tullutta isääni. Sunnuntai ja maanantai menivätkin sitten turistia leikkiessä kyseisessä kaupungissa.

Tervetuloa yliopiston festivaalille! 

Perjantaina kävin tosiaan yliopiston festivaalilla. Kawauchi-kampus oli täynnä eri kerhojen ja ryhmien kojuja, jotka tyypillisesti myivät ruokaa. Tyypillisiä ruokia olivat mm. yakitori (lihavarras), okonomiyaki (eräänlainen pannukakku, jossa on mm. vihanneksia), takoyaki (mustekalapyörykät) ja yakisoba (paistetut nuudelit). Lisäksi myynnissä oli jonkun verran leivonnaisia. Festivaalialueelle oli myös rakennettu lava, jolla pyöri koko ajan erilaista liveohjelmaa (tavallisimmin bändejä mutta esim. acapellayhtyeitäkin huomattava määrä). Illalla yliopiston cheerleaderit vetivät lavalla lähes tunnin shown.

Cheerleader-meininkiä

Ulkotoiminnan lisäksi kolme kampuksen keskimmäistä rakennusta oli varattu sisätilat vaativalle toiminnalle. Käytännössä joka ikisessä luokassa oli jotain toimintaa. Kävimme mm. kahvilassa, jossa erilaiset soitinyhtyeet soittivat live-musaa. Muita hauskoja paikkoja olivat esimerkiksi origamikerhon näyttely, hierontakahvila (noin 1,50 eurolla sai mehun ja 10 min hieronnan), mangakerhon tarinanäyttely (kaikki jäsenet olivat tehneet tarinan ja niitä sai lueskella), astronomiakerhon valokuvanäyttely sekä kummitustalo. Kummistustalo kyllä kiljutti paikallisia, mutta oli meidän mielestämme lähinnä hauska. (Mahtava oivallus oli pistää vierailijat kiertämään ympyrää seiniä siirtelemällä.)

Origamiviulisti

Muu viikonloppu menikin sitten Tsukubassa isän kanssa. (Tsukuba on suunnilleen Espoon kokoinen yliopistokaupunki Tokiosta 45 min junalla koilliseen.) Sunnuntaiaamuna hyppäsimme bussiin ja ajoimme sillä paikallisen Tsukuba-vuoren alarinteille, josta jatkoimme vuorenvalloitusta kävellen. Reipas vaellus vuoren päälle ei kuitenkaan onnistunut, sillä paikalla oli niin paljon kömpelöitä japanilasturisteja, että jyrkissä kohdissa jouduimme jonottamaan päästäksemme rinnettä ylös. Kun samaan aikaan samaa kapeaa polkua pitkin yritti ihmisiä tulla myöskin alas, oli ruuhka valmis. Näköala huipulta olisi selkeänä päivänä varmasti ollut hieno, mutta ilma oli jotenkin sumuinen auringonpaisteesta huolimatta, joten kovin pitkälle emme nähneet. (Selkeänä päivänä vuorelta voi kuulemma nähdä Tokioon asti.) Hienoa kuitenkin oli. Päästyämme vuorelta alas pulahdimme vielä paikallisessa onsenissa eli kuumassa lähteessä. Kylpylän vesi oli ainakin minun mielestäni aika kuumaa, eikä siinä tehnyt mieli lillua samanlaisia aikoja kuin suomalaisissa lämminvesialtaissa. Kylvyn jälkeen hikoilin puoli tuntia kuin pieni porsas.

Sammakoita näkyi melkein joka kulmalla

Ruskaa vuoren rinteellä

Toinen Tsukuba-vuoren huipuista

Temppeli vuoren alarinteellä

Maanataina seikkalin Tsukubasta takaisin Sendaihin repun ja kolmen kassin kanssa – isän mukana kun sattui tulemaan pikkaisen Suomi-täydennystä (sain mm. pipareita ja glögiä jouluksi!!!). Itsellä todellakin oli aika avuton olo, kun seisoin Akihabarassa lippuautomaatin edessä kassien kanssa ja mietin, miten saisin kyseisestä laitteesta junalipun ulos. Junat myös olivat suhteellisen täynnä, minkä seurauksena istumapaikkoja ei enää ollut. Tämän seurauksena voin nyt sitten kehua matkustaneeni luotijunalla – lattialla istuen.

Ginko-puita Tsukubassa