Hengähdystauko näkyvissä?

Taas on vierähtänyt pari viikkoa tavallista arkea. Tavallinen arki alkaa kuitenkin pikkuhiljaa loppua, sillä ensimmäisen lukukauden tentit ovat tällä viikolla ja suurin osa kursseista on jo ohi. Nyt pitäisi sitten päntätä päähän kauhea kasa sanastoa ja kielioppia torstain tenttiä varten. Vaikka paljon olisi vielä opiskeltavaa, on ollut kiva tajuta, että en oikein osaa stressata opiskelua täällä. Se on tavallaan ihan  mahtava fiilis, koska ole varmaan koskaan aiemmin suhtautunut opiskeluun niin rennosti kuin täällä.

Tenttien jälkeen kursseista on kaksi kuukautta lomaa ja labraankaan ei tarvitse mennä, joten saan nyt sitten toivottavasti ihan oikeasti vähän huilittua – joululomalla kun ei hirveästi ehtinyt. Tarkoituksena olisi myös matkustella jonkun verran Japanin sisällä nyt kun siihen on aikaa. Saa nähdä, millaisella porukalla lähdetään ja minne.

Reilu viikko sitten olin eka kerran kipeänä täällä ollessa. Oli aika mielenkiintoista tajuta raihnaisena ja palelevana, että eihän mulla mitään kuumemittaria täällä ole. No, harhailin sitten asuntolan respaan, josta kyseinen laite löytyi. Huvittavaa oli, että kuumemittarin kysymisen jälkeen toimiston täti kysyi (ihan tosissaan), soittaako hän sairaalaan. Siinä oli sitten kiva pidätellä naurua ja todeta, että olen ihan ok, kunhan vain lepään kunnolla ja nukun kuumeen pois. Ja juuri niinhän siinä kävi.

Eipä sitten kai muuta. Tänään aamulla oli taas lunta maassa, mutta nyt se on jo melkein sulanut pois. Vielä on helmikuu jäljellä, mutta jotenkin rupeaa tuntumaan, että tänne ei kyllä mitään talvea saada, kun lämpötilatkin on pyörineet jo kaksi kuukautta nollan ympärillä.

Japanilaista puistotaidetta?

Samuraiden jalanjäljillä

Olen kirjoitusten suhteen pahasti jäljessä nykypäivästä. Mutta koska nykypäivinä ei tapahdu mitään erikoista, jatkan menneisyydessä elämistä. (Saako tuosta edes selvää?) Tässä tulee:

Pari viikkoa ennen joulua lauantaina oli mahtavaa herätä, avata verhot ja tajuta että Sendaihin oli satanut ensilumi! Ihan yhtä mahtavaa ei ollut tajuta, että lumi yleensä tarkoittaa kylmää ja että päivän retki Shiroishiin tehtäisiin näissä hieman viileämmissä olosuhteissa. No, pakkasta oli lopulta vain -1ºC, joten retki pääsi loppujen lopuksi käyntiin hyvinkin riehakkaissa tunnelmissa. (Osa vaihtareista näki ekaa kertaa lunta. Voitte kuvitella mitä siitä seuraa...) Shiroishin pikkukaupunki sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Sendaista etelään ja kyseisessä kaupungissa perinteisestä kulttuurista pidetään (ilmeisesti jopa japanilaisella mittapuulla) tiukasti kiinni.

Piirros Shiroishista

Ensimmäisenä kohteena oli budhalainen Kessanji-temppeli, joka on perustettu 1608 ja on yhä toiminnassa. Temppelin puutarha oli todella kaunis ja yöllä satanut lumi oikein kruunasi kaiken. Sisällä yksi temppelin munkeista esitteli hieman temppelin historiaa ja temppeliä itsessään. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli pääsalin kattoon oli maalattu ihan lohikäärme. Jos suoraan lohikäärmeen alla taputti kätensä yhteen, 'puhdassydäminen' saattoi kuulla lohikäärmeen itkevän. (=Lyhyt nakuttava ääni, joka perustui varmaankin kaikuun) Nytpä sitten tiedän, että kaikki vaihtarikaverit ovat puhdassydämisiä.:D Temppeliin oli myös kerätty ihan kunnon kokoelma samuraiden vanhoja tavaroita ja niitä ihastellessa meni myöskin tovi.

Lohikäärme katossa

Temppelin etupiha

Temppelin takapiha

Hyvin säilynyt nukke

Samurain asu

Temppelin jälkeen jatkoimme perinteiseen japanilaiseen Noh-teatteriin, jossa näimme alakouluikäisten teeseremonia- ja japanilaisen tanssin harjoitukset. Saimme myös kokeilla perinteistä japanilaista soitinta, Shamisenta. Teatterin jälkeen suuntasimme lounaalle paikalliseen nuudeliravintolaan, jossa saimme eteemme paikallisen erikoisuuden, Umen-nuudeliannoksen. Nuudelit itsessäänkin olisivat riittäneet lounaaksi vallan hyvin, mutta niiden lisäksi saimme vielä punaista riisiä, tempuraa, merilevää, pari palaa retikkaa, merilevää, jotain kummallista riisijuomaa ja teetä. Erityisesti nuudelit, riisi ja tempura olivat todella hyviä.

Lasten tanssiharjoitus

Uumen-nuudeliannos

Seuraavaksi oli vierailuvuorossa oli vanha tyypillinen samurain asunto. Paikka ei mielestäni ollut mitenkään erikoinen, mutta mielenkiintoisia piirteitä talossa oli sen huomattavan korkea katto, sekä heti puutarhan ulkopuolella, alueen kahdella sivulla virtaava pieni joki/oja. Talon puutarha oli talon kokoon nähden valtava.

Samuraitalolta jatkoimme paikkaan, jota minä henkilökohtaisesti odotin eniten. Shiroishin linnalle. Linna on suurin, joka Japanissa on jälleenrakennettu sen hävittämisen jälkeen ja vaikka vain linnan päärakennus oli uusittu, oli se jo hienon näköinen, vaikka loppujen lopuksi aika pieni. Linnaan pääsi myös sisään ja ylimmässä kerroksessa näköala oli ihan komea kaikkiin suuntiin. Linnassa oli myös pari kimonoa ja samuraiasustetta, joita sai halutessaan kokeilla päälle. Kokeilemani kimono oli lievästi sanottuna liian pitkä ja jouduimme tunkemaan vyön alle aika hirveästi kangasta, jotta sen sai edes jotenkin järkevästi päälle. Siitä huolimatta helma jäi vielä aika pitkäksi...

Shiroishi-linna

Minä kimonossa. Vyönä kaverin huivi :)

Linnalta siirryimme matkamuistoja myyvään rakennukseen, jossa katsoimme historiaan liittyvän näytellyn filminpätkän ja tapasimme paikallisen miekantekijän (japanilainen miekka = katana). Hän kertoi hieman katanojen valmistusmateriaaleista ja -prosesseista sekä näytti erivaiheisia miekkoja. Saimme myös kokeilla pitää oikeaa katanaa kädessä. Siistiä oli, mutta samaan aikaan aika pelottavaa, sillä miekat olivat aika teräviä.

Päivä oli mahtava ja retki oli paljon kivempi kuin kurssin ensimmäinen päiväretki pari kuukautta sitten. Ruoka oli parempaa, saimme oikeasti kokeilla ja tehdä asioita ja näimme enemmän. Palattuamme suurin osa lumesta oli valitettavasti jo sulanut pois, mutta loppuillasta sitä tuli sitten lisää, kivasti räntänä ja kamalalla tahdilla. Koska lunta tulee yleensä vähän kerrallaan ja märässä muodossa, Sendain talvi ei ehkä ole hirveän luminen, mutta se on sitäkin liukkaampi.

Katja kiittää, kuittaa ja yrittää parhaansa mukaan olla liukastumatta.

Turistina Tokiossa

Toivotan itse kullekin hyvää ja onnellista vuotta 2014, joka tuossa muutama päivä sitten pääsi käyntiin. Uuden vuoden kunniaksi onkin hyvä palata vielä edellisen vuoden muutamaan viimeiseen päivään, jotka kuluivat ystäväni Paulan kanssa Tokiota kiertäessä. Kumpikaan meistä ei aiemmin siellä ollut käynyt, joten uutta nähtävää löytyi ja vaikka paljon näimmekin, tuntui, että eihän me vielä yhtään mitään ehditty näkemään.

Ensimmäisen päivän päätimme aloittaa rennosti ja suuntasimme matkamme kohti Ueno-puistoa, joka oli mukavan oloinen viheralue lammikoineen ja eläintarhoineen (eläintarhaan emme menneet). Puistoksi se oli kuitenkin aika mielenkiintoinen, sillä suurin osa kävelyteistä oli autoteiden levyisiä ja asfaltoituja. Puistosta jatkoimme kävellen muutaman kilometrin päähän Asakusaan, jossa sijaitsee (ilmeisesti todella) kuuluisa Sensoji-temppeli. Kävelyreitin varrella näimme muutamia todella japanilaisen näköisiä kujia sekä ihan kunnon kasan turistikrääsää myyviä pikkukojuja. Itse temppeli oli ihan upea, mutta alttarin edessä ollut verkko esti tietynlaiseen tunnelmaan pääsemisen.

Sensoji-temppeli

Kiva kuja Asakusassa

Kakkospäivänä suuntasimme Tokion keskustasta länteen. Aamupäivä kului Meiji-temppelillä, sen ympäristön puistoalueella ja parissa museossa. Kyseinen temppeli on omisettu Meiji-keisarille, joka hallitsi Japania 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ja joka oli Japanin nykyisen yhteiskuntajärjestelmän ensimmäinen keisari. Paikka oli historiallisesti reissumme mielenkiintoisin. Iltapäivä ja ilta kuluivat Shibuyassa ja Shinjukussa paikkoja kierrellessä ja katsellessa. Kävimme katsastamassa mm. yhden Tokion vilkkaimmista risteyksistä ja vaikka lomien takia väkeä ei ehkä ollut ihan yhtä paljon kuin tavallisesti, oli sitä kuitenkin ihan tarpeeksi.

Käsipesulla ennen temppeliin menoa

Shibuya crossing

Kolmannen päivän päätimme aloittaa Tokyo Towerissa, joka on varmaankin yksi Tokion tunnetuimpia maamerkkejä. Maisemat olivat upeita ja näimme Fuji-vuoren. Tornista päästyämme jatkoimme toiselle Tokion tunnetulle rakennelmalle eli Odaiban sateenkaarisillalle. Kyseinen silta oli siitä jännä, että mitä kauemmin sitä tuijotti (aina vähän eri suunnasta) sitä kivemmalta se näytti. Siltaa tulikin hieman katseltua, sillä teimme Odaiban tekosaarella ihan kunnon kävelylenkin ja kyseinen silta oli lähes koko ajan taustalla kummittelemassa. Myös muut maisemat Odaibasta käsin olivat hienoja. Päivän päätteeksi suuntasimme kulkumme kohti Ginzaa ja Uniqlo:n (jos et tiedä mikä se on, googlaa) päämyymälää. Myymälässä oli kaksitoista kerrosta ja jokaisessa kerroksessa omat sovituskopit ja kassat. Vaatteita tuli metsästettyä, mutta myymälä osoittautui (onneksi) odotettua pienemmäksi ja selvisimme ulos suunnilleen järkevässä ajassa. Minulle mukaan tarttui takki, huppari ja japanilainen lämpökerrasto.

Tokyo Tower

Fuji-vuori taivaanrannassa

Odaiban sateenkaarisilta

Neljäntenä päivänä kävimme pikavisiitillä Ebisu Garden Place:ssä. Olin kuullut paikasta kehuja ja paikka olikin erityisesti arkkitehtuuriltaan todella kiinnostava. Menimme sinne kuitenkin sen verran aikaisin, että mikään liike ei vielä ollut auki, joten jatkoimme matkaa suhteellisen ripeästi. Suuntasimme kulkumme kohti Tokion keskustaa ja käppäilimme vähän aikaa Keisarillisen puutarhan/palatsin vallihaudan viertä ja yritimme saada käsitystä alueesta, joka oli vuodenvaihteen takia suljettu. Joitain ihan kivoja paikkoja näimmekin, mutta hieman jäi harmittamaan, että sisään ei päässyt. Iltapäivällä hyppäsimme junaan ja ajelimme tänne Sendaihin jatkamaan loman viettoa, mutta koska tarkoitus oli kirjoittaa Tokion reissusta (enkä jaksa kirjoittaa enempää), en Sendain seikkailuja lähde sen enempää kuvailemaan.