Havaintoja

Saapumisen jälkeisenä päivänä hullunmylly jatkui, kun kävimme rekisteröitymässä Sendain asukkaiksi, hakemassa terveysvakuutusta ja avaamassa pankkitilin. Päivään kuului myös shoppailua, kun paikalliset opiskelijat esittelivät Sendain keskustaa ja pysähtyivät kaikkiin isoimpiin kauppakeskuksiin. No, sadan jenin kaupasta löytyi kaikkea hyödyllistä huoneeseeni (esim. peili ja kello), mutta siinä vaiheessa kun kiinalaiset jäivät kaunedenhoitoliikkeeseen valitsemaan shampoota puoleksi tunniksi, tylsistys oli päästä vallalle. Ei onneksi pitkäksi aikaa, sillä kävimme myös AER nimisessä pilvenpiirtäjässä (ei edes ihan kamalan korkea) katsomassa maisemia. Ylätasanteen kartan avulla bongasimme muun muassa kasan eri nimisiä vuoria ja yhden hervottoman kokoisen patsaan taivaanrannassa.

Näkymä AER:sta asuntolalle päin. Huomaa kuvan oikeassa yläosassa
 valkoinen patsas vuoria vasten.

Mäkiä & vuoria.
Koulumatkani menee suunnilleen vasemmalta mäeltä oikealle mäelle:)

Lisää taloja. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy luotijunan rautatie.

Pakkohan sitä on vähän vuoria hehkuttaa!!

Kolmena seuraavana päivänä ohjelmassa ei sitten ollutkaan mitään. Siispä kävin kävelyillä ja katselin ympärilleni, kirjoitin blogia, seikkailin netissä, söin ja kävin lisää kävelyillä. Huoneeni on ihan viihtyisä, joten sisällä ollessakaan ei tullut ahdistuttua.

Asun kahdeksan hengen solussa, jossa on yhteiset vessat, suihkut ja keittiö. Se sijaitsee  yhdeksännessä kerroksessa, joten näköala huoneeni parvekkeelta (jep, mulla on parveke) on aivan upea. Parveke on etelään ja siltä näkee Sendain keskustaan ja Aoba-vuorelle, jolla yksi yliopiston kampuksista (ja jossa minulla on esim. labrat) sijaitsee.

Sendain keskusta

Aoba-vuori taustalla ja edessä hautausmaa

Ja samat pimeällä:

Valoja keskustassa

Valoja muualla;)

Vessanpönttö: huomaa
valikko vasemmalla...

Solussa on muutama hauskoja/mielenkiintoinen yksityiskohta, jotka ajattelin mainita. Ensinnäkin vessat. Kopit itsessään ovat aika tavallisia, mutta pöntöissä on tavallisen huuhtelun lisäksi mahdollisuus esimerkiksi lämmittää istuinta ja soittaa vessan huuhtelun ääntä, ettei 'sopimattomia' ääniä kuuluisi. Kummallista on myös, ettei vessassa ole lainkaan käsipyyhkeitä tai edes koukkuja niille, joten aina vessaan mennessä täytyy muistaa ottaa oma pyyhe mukaan.

Jokaisessa solun huoneessa on kaappi, joka on tarkoitettu vaatteille. Mielenkiintoista tässä kaapissa kuitenkin on se, että siinä ei ole hyllyjä lähes ollenkaan, vaan pelkkä tanko ja pari henkaria. Jouduin soveltamaan aika paljon, että sain kaikki vaatteeni siististi kaappeihin. Asuntolan säännöistä yksi mielenkiintoisimmista on se, että sängyn patja, futon, täytyy taittaa aina päivisin kahtia, jotta myös patjan alaosa voisi kuivua eikä homehtuisi.

Sitten vähän ruoanlaittofiilistelyä. Riisinkeitin on ehkä maailman helpoin ruoanlaittoväline! Laitat keittimen mitan mukaan riisiä keittimeen ja täytät vettä merkkiin asti. Painat napista päälle ja 50 minuutin päästä sinulla on valmista japanilaista riisiä, joka oikeastaan helpompi syödä puikoilla kuin haarukalla.

Katu lähellä asuntolaa

Kuten jo mainitsin, minulla on ollut aikaa käydä kävelyillä, katsella ympärilleni ja tutustua alueeseen. Lauantaina otin kartan, vedin lenkkikamat päälle ja lähdin katsomaan millainen paikka Aobayaman kampus (eli Aoba-vuoren kampus) oikein on ja miten sinne pääsee. Kiipeämäänhän siinä joutui. Puolessa välissä mäkeä juoksuaskelten ottaminen rupesi tökkimään ja maisemien katselemisesta sain hyvän syyn hidastaa vauhtia silloin tällöin. Itse tie oli suhteellisen kapea (vaikka kaksi autoa kyllä mahtui rinnan) ja nousi välillä kiemurrellen vuoren rinnettä. Kunnollista kävelytietä ei tietenkään ollut (mutta ei ole kyllä missään muuallakaan). Autoja tiellä kulki koko ajan ja jotkut ajoivat mielestäni pelottavan lujaa alamäkeen. Tien alapuolella oli taloja, yläpuolella puskaa.

Kartta kävelyreissuilla on ollut ihan kiva mukana, sillä taloja on kamalasti ja niiden välissä kulkee eri kokoisten teiden ja kujien verkosto, jossa isokin tie saattaa aivan yhäkkiä vain loppua (joko jyrkänteeseen tai kasaan taloja). Yritin ensimmäisellä kävelyreissullani seurata junarataa, joka kulkee lähimmillään noin kilometrin päässä asuntolasta. Eihän se tietenkään onnistunut, päädyin umpikujaan ja jouduin palaamaan takaisin pitkän matkaa voidakseni kiertää yhden talokeskittymän. No sen jälkeen olen pitänyt karttaa vähintään repussa, usein ihan kädessä.

Näin vajaan viikon kokemuksen perusteella Sendai vaikuttaa oikein hauskalta paikalta asua. Pyörällä pääsee kätevästi melkein minne vain (vaikka ylämäkeen voi joskus joutua taluttamaan). Aluetta elävöittää mm. temppelit joita putkahtelee vastaan milloin mistäkin. Joskus isoja, joskus pieniä, joskus uusia, joskus tosi vanhoja. Lämmin täällä on, enkä takkia ole tarvinnut vielä kertaakaan. Ilmankosteus tekee välillä olon inhottavaksi, mutta siihenkin olen jo ruvennut tottumaan (ehkä).

Isompi ja uudempi temppeli keskellä korttelia

Nyt on sitten aika monta kuvaa taloista ja vuorista.