Lento Helsingistä Frankfurtiin meni mukavasti. Katselin noustessa maisemia ja ainakin luulen tunnistaneeni pari pääkaupunkiseudun kohdetta. Kone saapui aikataulussa Frankfurtiin ja minulla oli hyvää aikaa kierrellä ympäri Z-terminaalia ja selvittää Sendain lennon lähtöselvityshässäkkää. Siitä ei kuitenkaan selvinnyt muuta kuin se, että Tokio-Sendai-lähtöselvitys pitää tehdä vasta Tokiossa. Ei siis yhtään paineita jo muutenkin tiukkaan kahden tunnin vaihtoaikatauluun.
Myöskään Tokion lennolla ei tapahtunut mitään ihmeellisyyksiä. Ainoa epämukava yksityiskohta oli se, että sain nukuttua lennolla vain noin tunnin verran. Päästyäni koneesta Naritalla ryntäsin kohti maahantuloportteja ohitellen samalla korealaisia, joiden lento oli saapunut juuri ennen Frankfurtin lentoa. Matkalla maahantuloon minulle selvisi vielä, että minun täytyi käydä noutamassa matkalaukut hihnalta ja checkata ne sisään samalla kun teen Sendain lähtöselvityksen. Ja koska mikään ei vain voinut mennä enää vaikeamaksi, oli maahantuloon noin tunnin jono. Jippii!!
Osasin onneksi avata suuni. Pienen arpomisen jälkeen kysyin neuvoa jonoa vahtivalta henkilöltä ja hän ohjasi minut koko jonon ohi diplomaattien maahantuloportille. Toisin sanoen selvisin noin tunnin jonosta noin kymmenessä minuutissa! Portilla minulta otettiin sormenjäljet sekä valokuva ja sain tarkistaa, että nimeni oli varmasti kirjoitettu oikein. Sitten minulle lätkäistiinkin jo residence card, jonka saamisen olin kuvitellut kestävän ainakin tunnin (yliopistolta saadun ohjelapun perusteella) maahantulon jälkeen. Tämän jälkeen marssin matkatavarahihnalle, sain matkatavarat ja seikkailin kahden laukkuni kanssa aasialaislauman läpi kansallisten lentojen lähtöselvitykseen. Lähtöselvitys meni nopeasti ja sitten vain marssin terminaaliin hyvin heppoisan turvatarkastuksen läpi. Saavuin lähtöportin luo hieman aamuyhdeksän jälkeen ja yhtäkkiä minulla olikin melkein tunti odotteluaikaa. Eli kaikki jännittäminen turhaan. No, mielummin noin päin.
Sendain lennolla kone oli enintään puolillaan ja lento loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Lentokentältä oli tarkoitus jatkaa junalla. Kävellessäni asemalle tapasin tapasin Elisan ja Anthonyn (molemmat saksalaisia), jotka olivat olleet samalla lennolla kanssani jo Frankfurtista Tokioon ja nyt myös Sendaihin. Koska muita ulkomaalaisia ei Sendain lennolla juuri ollut, oli kaikissa herännyt ajatus, jospa nuo toisetkin olisi tulossa vaihtoon. Ja näin siis oli. Hyppäsimme junaan, joka vei meidät Sendain juna-asemalle. Asemalta otimme taksin asuntolalle ja nautiskelimme jaetusta taksikustannuksesta.
Päädyimme väärälle asuntolalle (yliopiston ohjelapun takia), mutta pienen selvittelyn jälkeen meidät ohjattiin onneksi oikeaan rakennukseen, johon oli matkaa vain 300 metriä. Asuntolalla saimme kauhean kasan papereita ja täytimme muutaman. Sitten katsoimme asuntolan esittelyvideon, jossa kerrottiin kaikki tärkeät asiat yhdessä puolen tunnin litaniassa. Lopuksi asuntolan edustaja kertasi vielä videota ja kertoi muista käytännöistä sekä – jippii!! – hoiti meille netin huoneisiin. Saimme kasan täytettäviä lappuja, avainkortin ja tunnusluvun ja pääsimme vihdoin viemään tavarat huoneisiimme. Tässä vaiheessa tapasin Shizukan, joka asuu samassa solussa kanssani. Hän esitteli minulle solun yhteiset tilat ja juttelimme Suomesta ja Japanista englanniksi, japaniksi, kirjoittaen ja piirtäen. Hieman minun jälkeeni solulle saapui myös toinen vaihtari Isabella (toivottavasti nimi on oikein), joka on Venezuelasta ja opiskelee arkkitehdiksi.
Kun asuntola oli suunnilleen tuttu, täytyikin minun jo jatkaa seuraavaan paikkaan. Paikallinen vapaaehtoisjärjestö Group Mori (mori tarkoittaa metsää) auttoi meitä täyttämään kaavakkeita, joita seuraavana päivänä tulisimme tarvitsemaan. Sain kirjoittaa nimeni aika monta kertaa. Kolmen kaavakkeen täyttämiseen meni melkein kaksi tuntia ja tässä vaiheessa olin jo kohtalaisen kuollut. Lähdimme kuitenkin vielä kauppaan, sillä oikeastaan kukaan ei ollut syönyt mitään lentokoneruokien jälkeen. Tietä kauppaan meille lähti näyttämään kolme vaihtaria, jotka olivat tulleet Sendaihin viime keväänä. Kaksi näistä oli suomalaisia!! Oli kiva päästä puhumaan vähän suomea illan päätteksi. Huomasin nimittäin, että meinasin jo aiemmin väsyneenä puhua suomea muille vaihtareille ja hämmentyneiden katseiden jälkeen piti vaihtaa kieli takaisin englantiin.
Päästyäni takaisin asuntolalle söin nopeasti, tervehdin kahta muuta solussa asuvaa tyttöä ja painuin nukkumaan. Noin 36 tunnin valvomisen jälkeen (jos lentokoneen tunnin unia ei lasketa) simahdin sänkyyni saman tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti