Hengähdystauko näkyvissä?

Taas on vierähtänyt pari viikkoa tavallista arkea. Tavallinen arki alkaa kuitenkin pikkuhiljaa loppua, sillä ensimmäisen lukukauden tentit ovat tällä viikolla ja suurin osa kursseista on jo ohi. Nyt pitäisi sitten päntätä päähän kauhea kasa sanastoa ja kielioppia torstain tenttiä varten. Vaikka paljon olisi vielä opiskeltavaa, on ollut kiva tajuta, että en oikein osaa stressata opiskelua täällä. Se on tavallaan ihan  mahtava fiilis, koska ole varmaan koskaan aiemmin suhtautunut opiskeluun niin rennosti kuin täällä.

Tenttien jälkeen kursseista on kaksi kuukautta lomaa ja labraankaan ei tarvitse mennä, joten saan nyt sitten toivottavasti ihan oikeasti vähän huilittua – joululomalla kun ei hirveästi ehtinyt. Tarkoituksena olisi myös matkustella jonkun verran Japanin sisällä nyt kun siihen on aikaa. Saa nähdä, millaisella porukalla lähdetään ja minne.

Reilu viikko sitten olin eka kerran kipeänä täällä ollessa. Oli aika mielenkiintoista tajuta raihnaisena ja palelevana, että eihän mulla mitään kuumemittaria täällä ole. No, harhailin sitten asuntolan respaan, josta kyseinen laite löytyi. Huvittavaa oli, että kuumemittarin kysymisen jälkeen toimiston täti kysyi (ihan tosissaan), soittaako hän sairaalaan. Siinä oli sitten kiva pidätellä naurua ja todeta, että olen ihan ok, kunhan vain lepään kunnolla ja nukun kuumeen pois. Ja juuri niinhän siinä kävi.

Eipä sitten kai muuta. Tänään aamulla oli taas lunta maassa, mutta nyt se on jo melkein sulanut pois. Vielä on helmikuu jäljellä, mutta jotenkin rupeaa tuntumaan, että tänne ei kyllä mitään talvea saada, kun lämpötilatkin on pyörineet jo kaksi kuukautta nollan ympärillä.

Japanilaista puistotaidetta?