Samuraiden jalanjäljillä

Olen kirjoitusten suhteen pahasti jäljessä nykypäivästä. Mutta koska nykypäivinä ei tapahdu mitään erikoista, jatkan menneisyydessä elämistä. (Saako tuosta edes selvää?) Tässä tulee:

Pari viikkoa ennen joulua lauantaina oli mahtavaa herätä, avata verhot ja tajuta että Sendaihin oli satanut ensilumi! Ihan yhtä mahtavaa ei ollut tajuta, että lumi yleensä tarkoittaa kylmää ja että päivän retki Shiroishiin tehtäisiin näissä hieman viileämmissä olosuhteissa. No, pakkasta oli lopulta vain -1ºC, joten retki pääsi loppujen lopuksi käyntiin hyvinkin riehakkaissa tunnelmissa. (Osa vaihtareista näki ekaa kertaa lunta. Voitte kuvitella mitä siitä seuraa...) Shiroishin pikkukaupunki sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Sendaista etelään ja kyseisessä kaupungissa perinteisestä kulttuurista pidetään (ilmeisesti jopa japanilaisella mittapuulla) tiukasti kiinni.

Piirros Shiroishista

Ensimmäisenä kohteena oli budhalainen Kessanji-temppeli, joka on perustettu 1608 ja on yhä toiminnassa. Temppelin puutarha oli todella kaunis ja yöllä satanut lumi oikein kruunasi kaiken. Sisällä yksi temppelin munkeista esitteli hieman temppelin historiaa ja temppeliä itsessään. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli pääsalin kattoon oli maalattu ihan lohikäärme. Jos suoraan lohikäärmeen alla taputti kätensä yhteen, 'puhdassydäminen' saattoi kuulla lohikäärmeen itkevän. (=Lyhyt nakuttava ääni, joka perustui varmaankin kaikuun) Nytpä sitten tiedän, että kaikki vaihtarikaverit ovat puhdassydämisiä.:D Temppeliin oli myös kerätty ihan kunnon kokoelma samuraiden vanhoja tavaroita ja niitä ihastellessa meni myöskin tovi.

Lohikäärme katossa

Temppelin etupiha

Temppelin takapiha

Hyvin säilynyt nukke

Samurain asu

Temppelin jälkeen jatkoimme perinteiseen japanilaiseen Noh-teatteriin, jossa näimme alakouluikäisten teeseremonia- ja japanilaisen tanssin harjoitukset. Saimme myös kokeilla perinteistä japanilaista soitinta, Shamisenta. Teatterin jälkeen suuntasimme lounaalle paikalliseen nuudeliravintolaan, jossa saimme eteemme paikallisen erikoisuuden, Umen-nuudeliannoksen. Nuudelit itsessäänkin olisivat riittäneet lounaaksi vallan hyvin, mutta niiden lisäksi saimme vielä punaista riisiä, tempuraa, merilevää, pari palaa retikkaa, merilevää, jotain kummallista riisijuomaa ja teetä. Erityisesti nuudelit, riisi ja tempura olivat todella hyviä.

Lasten tanssiharjoitus

Uumen-nuudeliannos

Seuraavaksi oli vierailuvuorossa oli vanha tyypillinen samurain asunto. Paikka ei mielestäni ollut mitenkään erikoinen, mutta mielenkiintoisia piirteitä talossa oli sen huomattavan korkea katto, sekä heti puutarhan ulkopuolella, alueen kahdella sivulla virtaava pieni joki/oja. Talon puutarha oli talon kokoon nähden valtava.

Samuraitalolta jatkoimme paikkaan, jota minä henkilökohtaisesti odotin eniten. Shiroishin linnalle. Linna on suurin, joka Japanissa on jälleenrakennettu sen hävittämisen jälkeen ja vaikka vain linnan päärakennus oli uusittu, oli se jo hienon näköinen, vaikka loppujen lopuksi aika pieni. Linnaan pääsi myös sisään ja ylimmässä kerroksessa näköala oli ihan komea kaikkiin suuntiin. Linnassa oli myös pari kimonoa ja samuraiasustetta, joita sai halutessaan kokeilla päälle. Kokeilemani kimono oli lievästi sanottuna liian pitkä ja jouduimme tunkemaan vyön alle aika hirveästi kangasta, jotta sen sai edes jotenkin järkevästi päälle. Siitä huolimatta helma jäi vielä aika pitkäksi...

Shiroishi-linna

Minä kimonossa. Vyönä kaverin huivi :)

Linnalta siirryimme matkamuistoja myyvään rakennukseen, jossa katsoimme historiaan liittyvän näytellyn filminpätkän ja tapasimme paikallisen miekantekijän (japanilainen miekka = katana). Hän kertoi hieman katanojen valmistusmateriaaleista ja -prosesseista sekä näytti erivaiheisia miekkoja. Saimme myös kokeilla pitää oikeaa katanaa kädessä. Siistiä oli, mutta samaan aikaan aika pelottavaa, sillä miekat olivat aika teräviä.

Päivä oli mahtava ja retki oli paljon kivempi kuin kurssin ensimmäinen päiväretki pari kuukautta sitten. Ruoka oli parempaa, saimme oikeasti kokeilla ja tehdä asioita ja näimme enemmän. Palattuamme suurin osa lumesta oli valitettavasti jo sulanut pois, mutta loppuillasta sitä tuli sitten lisää, kivasti räntänä ja kamalalla tahdilla. Koska lunta tulee yleensä vähän kerrallaan ja märässä muodossa, Sendain talvi ei ehkä ole hirveän luminen, mutta se on sitäkin liukkaampi.

Katja kiittää, kuittaa ja yrittää parhaansa mukaan olla liukastumatta.