Kahden kuukauden juhlajulkaisu

Nyt on niin, että tänään tulee täyteen kaksi kuukautta Japanissa. Ihan outoa, sillä tuntuu, että juurihan minä tänne tulin. Toisaalta olen kuitenkin ollut täällä jo niin pitkään, että arki ja sen rutiinit ovat alkaneet tuntua arjelta, eivätkä vain jännältä uudelta kokemukselta.

Tähän aikaväliin on mahtunut kaikenlaista, mutta hieman yllättäen kulttuurishokki ei missään välissä ole kovin pahasti iskenyt. Tietysti on ollut niitä päiviä, kun olen vain istunut huoneessani ja kuluttanut selviytymispakettien sisältöä tasaista tahtia. Mikään ei kuitenkaan ole tuntunut maailmaa järkyttävältä (no, pari maanjäristystä ehkä) eikä koti-ikäväkään ole purskahtanut yli äyräiden. Kielimuurin takia on useampi itku/ärsytys/turhautumis-kohtaus tullut käytyä läpi. Viimeksi tänään pankissa.

Kahden kuukauden kunniaksi olen koonnut tähän nyt erilaisia huomioita kaikesta mahdollisesta, joka on pistänyt silmään. Nauttikaa.

- Kännykkämarkkinat ovat sekavat. Liittymän mukana täytyy aina ostaa myös puhelin.

- Polkupyörä on ehkä käytetyin kulkuväline. Silti kukaan ei käytä kypärää tai katso sivuille risteyksessä, kunnollisia pyöräteitä ei ole ja keskustassa saa metsästää ilmaista ja laillista pyöränjättöpaikkaa.

- Kaupassa käydessä ostetaan vain kyseisen hetken tarpeeseen, minkä seurauksena monet japanilaiset käyvät kaupassa lähes joka päivä.

- Muovit lajitellaan, biojätettä ei.

- Japanilaiset ovat hienohelmoja.

- Suosituimpia urheilulajeja ovat baseball ja sumopaini.

- Japanilaiset rakastavat napostelua. Kaupat ovat täynnä sekä suolaisia että makeita pikkupurtavia ja nuoret tuntuvat vetävän niitä koko ajan. Silti kaikki ovat hirveän laihoja.

- Japanilaiset tykkää lainata englannista sanoja ja muokata niitä sitten itselleen helpommin sanottaviksi ja tilanteisiin sopiviksi. Joskus merkitys muuttuu kokonaan.

- Ruoka on hyvää ja monipuolista (vaikka monet muut vaihtarit sanovatkin sitä mauttomaksi).

- Koska niin monet eroavat täällä nykyään, järjestetään häiden lisäksi myös eroamisseremonioita ("Kiitos tähän astisesta" *kumarrus*).

- Tytöt eivät käy lenkillä.

- Ruoka Japanissa on halvempaa kuin Suomessa.

- Suurin osa ruoasta myydään pienissä paketeissa.

- Muovijätettä syntyy valtavasti, sillä kaikki pakataan erikseen. (Esim. keksit muovialustassa, joka kääritty muoviin, joka yhdessä toisen samanlaisen kanssa kääritty muoviin)

- Käteistä käytetään maksuvälineenä paljon enemmän kuin Suomessa.

- Vähänkin syrjemmällä metsien lähellä on varoituksia karhuista. Niitä on (enemmän kuin Suomessa), mutta näköhavaintoja ei tule kovin usein...

- Paikalliset usein ymmärtävät englantia, mutta puhuvat sitä hyvin vähän.

- Vanhoista tavoista ei luovuta. Ei, vaikka kuinka todistettaisiin, että nykyinen tapa ei toimi.

- Määrä korvaa laadun kaikkialla muualla paitsi ruoka-aineiden valinnassa.

- Paikalliset tavat tarttuvat.

- Sanoja tarkoittavat kirjoitusmerkit eli kanjit ovat mahtavia. Yhdistämällä kaksi sanaa saatetaan saada aivan uusi merkitys.

- Suunnistaessa voi joutua selittämään vaeltajille, mitä ihmettä tekee polun ulkopuolella.

- Japanilaiset tykkää kaikesta söpöstä: pojillakin voi nähdä kännyköissä söpöjä pehmoleluja roikkumassa.

- Jos tunti on peruttu, siitä ei todennäköisesti jakseta ilmoittaa, kyllähän asian sitten paikalle tullessa huomaa.

- Japanilaiset tuntuvat rakastavan brokratiaa. Jokaiseen uuteen paikkaan täytyy täyttää vähintään kolme uutta paperia.

- Erilaisia automaatteja löytyy joka nurkasta. Taloyhtiöissä sellaisen löytää usein vastaavanlaisesta paikasta, missä Suomessa löytäisi postilaatikot.

- Japanilaiset pitävät arvuuttelusta — kun itse tietävät vastauksen ja toinen ei.

- Kaikki raaka eläin- tai kalaperäinen ruoka on suurta herkkua.

- Kasvissyöjällä olisi Japanissa hankalaa, sillä vaikka lihaa korvaavia vaihtoehtoja on paljon Suomea enemmän, monet ruoat maustetaan tonnikalapohjaisella dashi-liemellä.

- Riisi todellakin on paikallisten perusravintoaine. Olen tavallisen ruoan lisäksi syönyt useampaa erilaista riisijälkiruokaa.

- Japaninkielen opiskelu on sanaston tankaamista ja uusien erikoislauserakenteiden opettelua.

- Monet luulevat, että suunnistajat käyttävät viidakkoveitsiä metsässä liikkuessaan (ei totta, mutta tarpeen olisivat).