Suunnistusta

Varoitus! Seuraava teksti saattaa sisältää pieniä määriä suunnistusaiheista höpötystä.

Kuten jotkut jo ehkä tiesivätkin, olin viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa suunnistuskisoissa täällä Japanissa. Oli ihan älyttömän kivaa päästä taas metsään, sillä edellisestä suunnistuksesta oli vierähtänyt jo yli kuukausi. Kokemus oli myös todella mielenkiintoinen, sillä jotkut asiat tehtiin täällä hieman eri tavalla kuin olen tottunut.

Herätys aamulla 3:40, reppu kainaloon, piilarit päähän ja menoksi. Kilpailupaikalle oli noin neljän tunnin ajomatka, jonka kuljimme vuokra-autolla. (Eihän köyhillä japanilaisopiskelijoilla autoja ole.) Matkan aikana tämä onnellinen, Japanissa ajokortiton, sai kaikessa rauhassa jatkaa unia muiden hoitaessa ajamisen. Seitsemän aikaan pysähdyimme aamupalalle sukiyaki-ravintolaan.

Kisakeskus sijaitsi paikallisella yläasteella. Tässä ei sinänsä ollut vielä mitään yllättävää — rakennetaanhan kisakeskukset Suomessakin joskus koulujen ympäristöön. Yllättävää kuitenkin oli, että kaikki kilpailukeskuksen toiminta oli koulun sisällä. Tulostaulu, kilpailuohjeet, seuraleirit, varustemyyjä (yksi kauppias, joka myi kenkiä ja teippiä) yms. ängettiin kaikki koulun pienehköön liikuntasaliin. Kaikkein kummallisinta kuitenkin oli se, että lähinpään metsään oli kilpailukeskuksesta pari kilometriä ja että maali ei tästä syystä sijainnut kilpailukeskuksessa. Kuulemma ihan normaalia Japanissa. Maalista kilpailukeskukseen oli noin kolme kilometriä. Juoksun jälkeen tuli siis verryteltyä automaattisesti.

Kilpailukeskus

Olin aika skeptinen lukiessani kilpailuohjeita ennen kisoja. Naisten matka 3,5 km, nousua 245 m ja voittoaika 50 minuuttia? Matka kuulosti aika lyhyeltä ja tavoiteaika siihen nähden pitkältä. Noususumma lähinnä kauhistutti. Näissä ja samaan aikaan muutenkin jännittyneissä tunnelmissa lähdin sitten katsastamaan paikallista metsää. 

Rata ei ollut kovin vaikea ja suurin osa reitinvalinnoista suosi polkuja. Korkeuskäyrät piti lukea tarkkaan, sillä liian alas (tai ylös) eksyminen oli hyvin helppoa. Virhettä tuli yhteensä pari minuuttia, lähinnä rastinotossa, mutta pahimmat pummit sain onneksi vältettyä. Juoksu kulki yllättävän hyvin puskaisessa aluskasvillisuudessa. Mutta. Monessa penkassa oli kuitenkin pakko ottaa kädet apuun, sillä eihän tällä neidillä kunto kestänyt japanilaisessa mäessä. Lisäksi aluskasvillisuus tuppasi lähtemään liikkeelle jalan alla jyrkässä rinteessä. Eli mäkitreeniä sitten vaan tekemään! 

Jotakuta kuitenkin kiinnostaa, joten tässä kartta:)

Ratamestari oli arvioinut voittoajan reilu 10 minuuttia pieleen. Kahdeksan nopeinta juoksi arviota nopeammin. Ja tulihan siitä itsellekin ihan hyvä mieli, kun kerrankin oli näiden kahdeksan joukossa!