Yamadera

Golden Week tuli ja meni. Nyt on shoppailtu uusia vaatteita, nautittu auringosta, kiivetty portaita temppelille ja sairastettu yksi kuumetauti lisää. Vaikka en tavallisesti mikään hirveä shoppailun ystävä ole, oli minun pakko saada lisää kesävaatteita, sillä tänne tulee vielä kuuma (nyt on jo yli 20ºC joka päivä). Japanilaisten tyttöjen arkipukeutuminen on useimmiten paljon söpöstelevämpää kuin Suomessa ja liikkeet ovat täynnä toinen toistaan kermaisempia pitsikasoja, joita en ihan heti päälleni panisi. Onneksi tavallisempiakin vaatteita on. Erityisesti kivoja hameita löytyy täältä paljon helpommin kuin Suomesta, mutta toisaalta kokoja ei sitten aina löydykään. Japanilaisten koot ovat Suomen vastaavia pienempiä ja kun monissa liikkeissä ei ole tarjolla kuin S:ää ja M:ää, saa monelle kivalle vaatteelle heittää hyvästit. Muutaman kivan kaupan (joista löytyy sitä L:ääkin) olen nyt kuitenkin löytänyt ja jos vielä iskee vaatepaniikki, niihin voi aina rynnätä. Operaatio 'japanilaistetaan Katjan vaatekaappi' alkakoon!

Viime viikon tiistai oli Golden Weekin viimeinen lomapäivä ja sen kunniaksi teimme päiväretken Yamadera nimiselle temppelille, joka sijaitsee vajaan tunnin junamatkan päässä sisämaahan päin. Temppeli on ihan kamalan vanha (perustettu 860 jKr.) ja ilmeisesti yksi Tohokun alueen tunnetuimpia nähtävyyksiä. Oli siis jo aikakin nähdä se!

Yksi temppelirakennuksista

Koristeita?

Odotin mielenkiinnolla kävelyä temppelille, sillä vaikka pääpyhättö sijaitseekin vain muutaman portaan päässä, ylös temppelialueelle asti päästäkseen on kiivettävä reilu tuhat porrasta. Ylös kiivetessä ei kuitenkaan tullut edes kuuma. Pysähdyimme jatkuvasti napsimaan kuvia alueesta, kävelimme hitaiden japanilaisten tahtia ja nautimme luonnosta. Matka ylös oli aivan mahtava, sillä paikan vanhuuden pystyi jotenkin aistimaan. Puita kasvoi kaikkialla ja muutenkin oli todella vihreää. Polun varressa kohosi myös upeita jyrkänteitä, jotka jylhyydellään vetivät hiljaiseksi. Hauskaa oli huomata, että osa jyrkänteistä näytti erehdyttävästi valetuilta betonimöhkäleiltä luonnonmuodostelmien sijaan. Oli myös mielenkiintoista, että ihmisvirrasta huolimatta paikka säilyi todella rauhallisen ja hiljaisen tuntuisena.

Vihreää!

Luonnon värijuhlaa

Jyrkänne, vuori, taivas

Tarpeeksi ylös päästyämme rinne kaartui notkoksi ja puut harvenivat. Tähän jyrkänteiden reunustamaan rinteeseen oli rakennettu temppelirakennuksia ja muita pikkuisia taloja. Kävelimme alueella ja nautimme maisemasta, yksityiskohdista ja auringosta. Alue muistutti jollain kummallisella tavalla Rivendellin laaksoa LOTR:sta ja paljon aikaa kului pohtiessa, mikä alueessa sen tekee. Yksinkertaista vastausta en koskaan kuitenkaan keksinyt.

Vesiputoukset vaan puuttuu...

Vielä pari porrasta

Perillä! Huipulle ei tosin päästy

Yamaderalta päätimme jatkaa kävellen vähän aikaa ennen kotiin palaamista. Tiesimme, että rataa ja jokea seuraten pääsee Yamaderaa edeltävälle Omoshiroyama-Kogenin asemalle, mutta meillä ei ollut hajuakaan, mistä tie/polku lähtee. Lähdimme kuitenkin käppäilemään tietä, jossa luki Omoshiroyama 6.5 km ja perille päästiin. Kyseinen tie oli aivan mahtava. Välillä se kulki todella jyrkässä rinteessä ja välillä tasaisella mäntykankaalla, joka oli kuin suoraan Suomesta. Tie myös teki todella ison lenkin kiertääkseen yhden suuren notkon johon teki vähän mieli lähteä seikkailemaan. Jätin toiseen kertaan. Kävelimme melko hitaasti, mutta on mielestäni silti aika hyvin, että noin 7 km:n matkaan kului meillä lähes kaksi tuntia. Juna-asemalla jouduimme vielä odottamaan junaa yli tunnin, sillä kyseisellä pikkuasemalla ei junia juuri pysähtynyt. Selviydyimme kuitenkin korven keskeltä takaisin kaupunkiin. Mahtavaa oli!

Löydettiin lunta!

Vesiputous notkossa