Tajusinpas juuri, että en ole juuri kirjoittanut omasti arjestani täällä. Tähän täytyy tehdä korjaus, sillä suurin osa ajastani täällä kuluu kuitenkin sen arjen merkeissä. Retket ja festivaalit ovat vaan mukavaa plussaa.
Lähdetään ihan perusteista. Ensimmäinen tunti yliopistolla alkaa 8:50 ja kestää puolitoista tuntia. Sen jälkeen on 10 minuutin tauko ennen seuraavaa tuntia joka siis alkaa 10:30. Näinä tunteina minulla on yleensä ns tavallisia tunteja eli japania ja muita valitsemiani aineita Kawauchi-kampuksella, joka on Tohokun yliopiston suurin kampus. Ruokatunti on klo 12-13. Pahimmat ruuhkat sijoittuvat 12:00-12:20 väliselle ajalle, joten kävelen yleensä tällä välin Aobayama-kampukselle, jossa syön ja vältän ovelasti vähän jonottamista. Lisäksi Aobayama-kampuksen pääruokalassa vaan sattuu olemaan parasta ruokaa. Tunnit jatkuvat klo 13:00, 14:40 ja 16:20, mutta yleensä vietän tämän ajan labrassa, jossa yritän saada kadmium- ja lyijyioneita vesiliuoksesta EDTA- ja LDH-molekyylien avulla. Labrasta lähden yleensä 16:30-19:00 välisenä aikana. Itselläni kävi labran suhteen hyvä tuuri, sillä täällä on ihan ok lähteä suunnilleen silloin kun lukkari niin sanoo. (Tai no, lukkari sanoo neljältä mutta ei silloin vielä viitsi...) Olen kuullut monilta muilta vaihtareilta, että heidän on pakko olla labrassa seitsemään/kahdeksaan joka päivä, koska se vaan kuuluu japanilaiseen työkulttuuriin.
Kawauchille on matkaa noin 2,5 km ja se vilahtaa pyörällä tosi nopeasti. Kawauchilta Aobayamalle on 1,5 km ylämäkeen hauskalla metsätiellä ja sitä en yleensä pyöräile, sillä vaihteettomalla pyörällä pyöräily ylös on vähän turhan hikistä puuhaa. Muuten käytän pyörää paikasta toiseen liikkumiseen käytännössä aina. Pyöräily täällä on ihan mahtavaa, mutta itseäni ärsyttää suunnattomasti lukemattomat liikennevalot ja kävelyteiden reunat, joita on täällä aivan liikaa isojen teiden varsilla. Keskustaan mennessä pyrinkin välttämään tiettyjä teitä, koska niillä vaan ei pääse eteenpäin.
Ruoka on täällä pääosin tosi hyvää ja hyvälaatuista. Riisi tosin rupeaa tulemaan pikkuhiljaa korvista ulos. Olen varmaan kirjoittanutkin, että pääosin ruoka on täällä jonkun verran halvempaa kuin Suomessa, mutta että hedelmät ja riisi tekevät poikkeuksen ollen paljon kalliimpia. Tähän on pikkuhiljaa selvinnyt syy. Ilmeisesti kaikki riisi ja osa hedelmistä ja vihanneksista on täällä kotimaisia, mikä ymmärrettävästi nostaa hintaa. Riisiä ei tuoda ollenkaan ulkomailta, sillä valtio ilmeisesti haluaa taata sen laadun ja myös pitää japanilaiset pienviljelijät hengissä. Jos riisimarkkinat avattaisiin, riisin hinta romahtaisi ja viljelijöiltä menisi elanto. Riisin lisäksi täällä syödään nuudeleita, mutta jostain syystä monissa nuudeliannoksissa on hyvin vähän mitään niiden nuudeleiden lisäksi, joten annokset eivät aina houkuttele.
Sendai tunnetaan Japanissa myös nimellä Mori no Miyako, joka tarkoittaa puiden kaupunkia. Japanilaisittain Sendai varmasti onkin vihreä kaupunki, mutta häviää kyllä Suomen kaupungeille. Keskustan alueella on kaksi katua, joita reunustaa puut. Se on täällä iso juttu. Lähiöalueita kuitenkin rikkoo pienet puistikot ja purojen varret, joissa niitä puita sitten näkyy. Monet japanilaiset myös pyrikivät pitämään ainakin yhden puun pihallaan jos suinkin tilaa löytyy. Alueella, jolla asun itse on huomattava määrä temppeleitä, joiden alueella puut ovat saaneet jatkaa kasvuaan. Alue myös mäkistyy periaatteessa suoraan asuntolan takapihalta ja koko mäkeä ei sentään ole rakennettu umpeen. Käytännössä täällä näyttäisi pätevän kaava, jonka mukaan kaikelle tasaiselle alueelle rakennetaan ja mäet ja vuoret jätetään metsille, koska raketaminen olisi liian vaikeaa.
Harrastan aina kun ehdin. Ainoa säännöllinen harrastukseksi laskettava meno on torstai-iltojen suunnistuskerhon kokous, jossa tehdään milloin mitäkin. Viikonloppuisin on joskus treenejä ja niihin yleensä ryntään innolla, sillä suunnistusmahdollisuuksia ei tule täällä turhan usein. Nämä kun tuntuvat vain juoksevan arkipäivinä. Iltaisin käyn lenkillä ja pimputan viereisen asuntolan aulan flyygeliä kun ehdin. Olen myös neulonut vähän, mutta 25ºC lämpötiloissa se ei ehkä ole ensimmäinen mieleen juolahtava asia.
Kuvia tulee joskus jos jaksan. Nyt en jaksa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti