Loma-aikaa

Ja hups vaan on kulunut melkein kolme viikkoa edellisestä päivityksestä, pahoittelen. Vaikka koulua ei ole ollenkaan, on silti ollut vaikea löytää aikaa kirjoittaa tai vaihtoehtoisesti ei ole ollut mistä kirjoittaa. Nyt on kuitenkin taas aikaa ja kirjoitettavaakin löytyy. Siispä yritän lyhyesti käydä läpi viime viikonlopun kisat, tämän viikon Sendain seikkailut ja jakaa kasan kuvia.:D

Näköala kisapaikalta

Viime viikonloppuna oli tosiaan Japanin yliopistojen väliset suunnistuskisat ja sillä reissulla tuli vietettyä kolme päivää. Aikaisia aamuja ja pitkiä päiviä oli taas aivan riittämiin ja takaisin Sendaihin päästyäni olin aivan rätti. Hauskaa kuitenkin oli. Mainitsemisen arvoisiin kokemuksiin kuuluu mm. Ruotsin laivan illallisbuffet:n voittanut buffet, kolmanneksi viimeisellä rastilla puutunut pohje, palkintojenjako, jossa voittajien suuhun tungettiin välipalapatukoita sekä neljän tunnin paluumatka lähijunilla, joissa oli välillä huomattavan japanilaisen ahdas tunnelma ja välillä todella tyhjää. Kisat käytiin Yaitassa ja maisemat olivat ihan kohtalaisen hienot. Maalikin oli tällä kertaa kilpailukeskuksessa.

Avajaisseremonia Yaitan kaupungintalolla & maskotti

Kahden hengen huone & syötiin liikaa

Jotta kaikki varmasti näkee pääsarjojen tilanteen & tulokset...

Kisat itsessään eivät juuri eronneet suomalaisista kisoista, mutta tunnelma ja kerholaisten yhteishenki olivat jotain, mitä en missään ole kyllä aiemmin kokenut. Molempien kisapäivien edeltävänä iltana kokoonnuimme kaikki yhteen pitämään jonkunlaisen palaverin. Tilaisuudessa luettiin vanhojen kerholaisten lähettämiä viestejä ja onnentoivotuksia ja jokainen pääsarjassa juokseva kilpailija esittäytyi, kertoi tavoitteensa ja kertoi miten aikoo päästä tavoitteeseensa. Kisoissa sitten kaikki saman yliopiston jäsenet pysyivät tiiviisti yhdessä ja huusivat kannustushuutoa kurkku suorana ensimmäisen lähdön alkamisajasta viimeisen jäsenen maaliintuloon asti. Eli kumpanakin päivänä noin neljä tuntia. Tohokun yliopiston kannustushuuto: さあ、行きましょう! = [Saa, ikimashou!] = Jes, mennään! (kai) kuului kyllä ihan komeasti ja itsekin tuli huudettua ehkä hieman liikaa...

Viimeisen rastin kupeessa kannustamassa

Bongattiin Hinamatsurin (tyttöjen päivän)
nukkeasetelma Fukushiman asemalla

Olisi ollut kiva huilata maanantai ja nukkua univelat pois, mutta valitettavasti tämä ei ollut mahdollista, sillä ystäväni Laura saapui aamupäivällä Sendaihin enkä oikein viitsinyt jättää häntä yksin asemalle oman onnensa nojaan... Lauran kanssa viikko menikin sitten hurjan nopeasti tutustuessa Sendain vähäisiin nähtävyyksiin, jutellessa, kävellessä, kävellessä ja vielä vähän kävellessä. Hieman jäi ärsyttämään, että suunnitelmamme Zao-vuorelle kiipeämisestä peruuntuivat, mutta muuten oli aivan mahtavaa! Viikon aikana tulin myös syöneeksi huomattavasti tavallista enemmän ja edelleen tuntuu, että vatsa olisi täynnä kiviä. No, siitä selviää liikkumalla:)

Sendain 100 metrinen budha

Puita Rinnoji-temppelin puutarhassa

Lyhty puutarhassa

Puutarhaa edelleen :D

Lampi & joulukuusia?

Kasveja X

Ensi viikon ohjelma on vielä hieman hämärän peitossa, mutta voin iloiten kertoa, että Kioton reissu odottaa sitten heti seuraavalla viikolla. Jej!

Tällaiseenkin karhuvaroitukseen saattaa
Sendaissa törmätä:D